Viime viikolla sain lopulta tarmonpuuskan ja sain kaivettua rintamamiestalon osat esiin. Löysin myös ohjelappusen järkevästä kokoamisesta, sain pöydälle tilaa ja enkelikuoron säestyksellä auringon valokeilassa ryhdyin hommiin... Osat levälleen, etsi oikeat kappaleet, varmista kaikkien tapetoinnit, varmista että kaikki on ok. Sitten pelottavimpaan vaiheeseen: minimaalisen pienen reiän poraamiseen 6mm paksuun vaneriin ruuvia varten.
Pienellä sievällä käsiveiviporalla tarkka sihtaus oikeaan kohtaan vaneripalaa polvien välissä tukien. Ai miten niin tätä ei opetettu koulussa? Ai mikä kunnollinen työpöytä ja levyn kiinnitys..? No, sain reiän poratuksi, enää muutama lisää. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen kokeilla reikien syvyyttä. No arvatkaapa huviksenne oliko lähellekään riittävää syvyyttä? Niinpä. Eikä tuolla terällä syvempää saada. Mitä tehdä? Unohda ne pahuksen ruuvit (joiden takia kävin läpi kaupungin kaikki äijäpuodit etsien sopivan pituisia ja kapeita ruuveja, joiden takia jouduin ostamaan uuden ihmeellisen ruuvarin), kai se nauloillakin pysyy, onhan apuna puuliima. Niin, tosiaan se puuliima taisi loppua joskus taannoin. Erikeeperiä ois iso pullo, Tacky glueta jämät. Se saisi kelvata. Liimaa päätyseinän uraan, lattialevy paikoilleen, naula reikään ja napautus vasaralla. Hienoa, hyvä tyttö! Oho, joku meni vähän vinoon, mutta onneksi alapohjan alapuolelle. Kuka sinne katsoo? Toistetaan operaatio talon toisessa päädyssä. Ujutetaan lisää liimaa seuraaviin uriin ja liu'utetaan toisen kerroksen lattia paikoilleen. Oikeinpäin. Naulanreiät kohdikkain. Että mä olen hyvä, tämähän menee loistavasti. Jätetään talo kuivumaan ja kun nyt on kunnon vauhti päällä, niin samaan syssyyn alakerran väliseinät voisi yhdistää toisiinsa. Varmista suunta, oikeat kohdat. Liimaa, kohdistus, puristus ja kuivumaan. Taputan itseäni olkapäälle ja kaadan lasillisen kylmää valkkaria palkinnoksi.
Jossain vaiheessa alkoi pieni ajatus muhia päässä. Olen kiinnittänyt alapohjan ja kerrosten välisen lattian, mutta en alakerran väliseiniä paikalleen. Ne menevät kyllä sujuvasti liukumalla sinne minne pitääkin, mutta milläs pahuksella mä ne kiinnitän lattioihin? Liimaa ei väliin saa millään, tietenkään tuossa ei ole rakoa minne liiman saisi ujutettua. Liimaa ei oikein voi levittää lattiaan etukäteenkään, eihän se siinä pysy kun työnnät seinät paikoilleen. *syvä huokaus* Tällä hetkellä ainoa toivoni on, että nuo pysyvät paikoillaan, kun kiinnitän takaseinän muutamalla naulalla, joilla ei ole lupaa mennä yhtään vinoon! Ehkä katto- ja lattialistat auttavat asiassa.
Fiksu ihminen olisi myös ajatellut etukäteen ovia ja saranoita ja sen sellaista pikkusälää... Niin ja portaita. Tarkoitushan oli tehdä tuohon portaat ja tietysti niitä varten tarvitaan aukko yläkerran lattiaan. Aukon tekeminen kasattuun taloon ei kuulosta mun hommalta. Mutta ehkä talossa tehdään remonttia ja siksi on ovet nostettu paikoiltaan. Ehkä portaat päätyvät yläkerrassa jonkin seinän taakse näkymättömiin. Mahtaakohan näyttelyyn päätyä pelkkä kivijalka tai savuavat rauniot...
Miksi mä lähdin tähän? Miksi? Miksen vastannut talovastaavan kyselyyn "tuleeko talosi näyttelyyn?" lyhyesti ei:llä?
maanantai 28. syyskuuta 2015
torstai 14. toukokuuta 2015
Aika vierähtää
Niin se vaan kävi tämänkin blogin kanssa, että pariin kirjoitukseen jäi ja sitten unohtui. Tai ehkä syynä enemmänkin oli se, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Sama suomeksi: en ole saanut talo(i)lle mitään tehtyä. Kaikenlaista pientä on tullut piperrettyä kerhoilloissa, mutta siinä kaikki. Talo numero 90 murjottaa synkkänä kasana tuolla pienen matkan päässä, Kartano odottaa peruskorjausta, Lundby täyttyy kaikesta tilapäissäilytystä vaativasta, Sinisen talon yritykset taisivat mennä konkkaan jo ennen avajaisia. Rotankolossa tuuli ulvoo nurkissa, hämähäkit kutovat seittejään kellarissa ja hiiriperhe on taas ulkomailla.
Nyt on kuitenkin pakko, siis ihan oikea pakko, ottaa itseään niskasta kiinni. Viime viikolla luin Nukkekotiyhdistyksen tuoreinta lehteä ja siellä se vaani. Deadline. Ensi vuosi on Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotis juhlavuosi ja sen kunniaksi on kaikki 100 rintamamiestaloa tarkoitus laittaa näytille Tampereelle. Eli siihen mennessä pitää saada talo kasaan, tapetoitua, sisutettua, ulkovuoraukset tehtyä ja piha laitettua. Ans kattoo miten käy. En edes tiedä miten kummassa saan talon Tampereelle hoidettua, Postin mukana se ei varmasti kulje ehjänä enkä oikein luota Matkahuoltoonkaan. Liikaa nähnyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olisikohan kuitenkin fiksuinta aloittaa siitä, että saa edes talon kasaan ja miettisi kuljetusteknisiä ongelmia vasta sitten...
Jospa koittaisin tehdä pieniä välitavoitteita, kuten "ensi viikonloppuna on osat liimattu kasaan" (minnehän mahdoin laittaa ne suurella vaivalla etsimäni ruuvit, joilla talo oli tarkoitus tukea liimauksen lisäksi?). Tässä voisi toimia sama ohje kuin elefantin syömisessä - pieni pala kerrallaan.
Nyt on kuitenkin pakko, siis ihan oikea pakko, ottaa itseään niskasta kiinni. Viime viikolla luin Nukkekotiyhdistyksen tuoreinta lehteä ja siellä se vaani. Deadline. Ensi vuosi on Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotis juhlavuosi ja sen kunniaksi on kaikki 100 rintamamiestaloa tarkoitus laittaa näytille Tampereelle. Eli siihen mennessä pitää saada talo kasaan, tapetoitua, sisutettua, ulkovuoraukset tehtyä ja piha laitettua. Ans kattoo miten käy. En edes tiedä miten kummassa saan talon Tampereelle hoidettua, Postin mukana se ei varmasti kulje ehjänä enkä oikein luota Matkahuoltoonkaan. Liikaa nähnyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olisikohan kuitenkin fiksuinta aloittaa siitä, että saa edes talon kasaan ja miettisi kuljetusteknisiä ongelmia vasta sitten...
Jospa koittaisin tehdä pieniä välitavoitteita, kuten "ensi viikonloppuna on osat liimattu kasaan" (minnehän mahdoin laittaa ne suurella vaivalla etsimäni ruuvit, joilla talo oli tarkoitus tukea liimauksen lisäksi?). Tässä voisi toimia sama ohje kuin elefantin syömisessä - pieni pala kerrallaan.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Pientä edistystä
Tilannepäivitys näin juhannuksen kunniaksi. Rintamamiestalo on pohjamaalattu. Kahteen kertaan kaikki pinnat vedelty valkoisella Akva-pohjamaalilla, eli ensimmäisellä mitä nyt sattui kaupasta löytymään halvalla ja riittävän pienessä purkissa. Hyvät kriteerit.
tämän lisäksi taloa on osittain jo tapetoitu. Lahden nukkekotimarkkinoilta ostin juuri tätä tarkoitusta varten tapettipaloja, joilla piti tuo peräkamari tapetoida. No tämä suunnitelmahan meni sitten mönkään heti, kun kotona avasin tapettirullan. Alkupätkä, ehkä sen kymmenen senttiä, minkä ennen ostoa avasin, oli valkoista niinkuin pitikin. Loppu sen sijaan oli törkeästi kellastunutta ja täysin käyttökelvotonta. :( Ehkä myyjä ei tiennyt, ehkä tiesi. Olisi tietysti pitänyt itsekin avata rulla kokonaan, eikä vain hiukan alkua. Vaikka taisipa tuolla paikalla olla sen verran hämärää, että ei olisi totuus siinä paljastunut. Pettymys on suuri, mutta taas muistutti siitä, että varmista AINA ennen ostoa kirppismateriaali! Eipä siinä sitten auttanut kuin lähteä uusille ostoksille, kun ei kotoakaan löytynyt sopivaa paperia ennestään. Tai löytyi, mutta liian pieniä paloja. Riimikosta löytyi ihan nukkekotitapettia ja Paperipilvi-askartelukaupasta skräppipaperia. Näillä mennään toistaiseksi. Keittiöön en löytänyt "sitä oikeaa" tapettia, joten tyydyin vaihtoehtoon 2. Ehkä siihen silmä tottuu tai sitten tehdään jotain radikaalia vielä.
Kiinnitykseen käytin ihan Erikeeperiä vedellä laimennettuna. Laimennussuhde: jonkun verran liimaa ja sopivasti vettä. Käytännössä sen verran vettä, että lopputuloksena on laihan kermamainen litku, jota voi pensselillä levittää. En tiedä mikä olisi oikea tai toimivin tapa, minä levitin liimaseoksen seinään ja sitten tapettipala siihen päälle. Näin paperi/tapetti ei ehdi vettyä ennen liimausta vaan pysyy suorana ja jämäkkänä ja ehkä välttyy turhilta kupruilta. Jos sellaisia kuitenkin näkyy liimausvaiheessa, ei pidä huolestua. Osa häviää kuivuessa ja loppuja voi korjata sitten tapetin kuivuttua. Minulla oli tuuria ja ainoa kupru tuli keittiöön ikkunan yläpuolelle. Leikkasin sen kuivana (huomio, ehdottomasti on oltava kuiva, ettei paperi repeä tässä vaiheessa!) askarteluveitsellä halki ja lisäsin hiukan liimaa.
Alakerrasta oli nyt tapetoimatta eteinen ja yläkerta on vielä kokonaan tapetoimatta. Nyt pitäisi vielä keksiä miten toteutan tuohon portaat, koska mä haluan sellaset. Ongelmana on se, että lattiassa ei tietenkään ole porrasaukkoa, ja jos minä sitä lähden sahaamaan se on syytä tehdä johonkin reunaan. Ei nimittäin ole noita työkaluja ihan kovin isoa valikoimaa, taidoista puhumattakaan... Lisäksi pitää tehdä ainakin yksi valeovi, siis väliovi kamarin ja keittiön välille. Samoin olen alkanut tässä himoita kuistia, mutta sille pitäisi sitten keksiä pohjakin ja millä se sitten kiinnitettäisiin taloon? Vai pitääkö koko talo loppujen lopuksi kiinnittää johonkin pohjalevyyn, jotta kuisti ei lähde omille teilleen? Niin ja jos/kun kuistin teen, pitää nykyiseen etuseinään tehdä tietenkin oviaukko ja keksiä miten tuo kuisti sitten aukeaisi. Vai tekisikö siitä suljetun tilan?
tämän lisäksi taloa on osittain jo tapetoitu. Lahden nukkekotimarkkinoilta ostin juuri tätä tarkoitusta varten tapettipaloja, joilla piti tuo peräkamari tapetoida. No tämä suunnitelmahan meni sitten mönkään heti, kun kotona avasin tapettirullan. Alkupätkä, ehkä sen kymmenen senttiä, minkä ennen ostoa avasin, oli valkoista niinkuin pitikin. Loppu sen sijaan oli törkeästi kellastunutta ja täysin käyttökelvotonta. :( Ehkä myyjä ei tiennyt, ehkä tiesi. Olisi tietysti pitänyt itsekin avata rulla kokonaan, eikä vain hiukan alkua. Vaikka taisipa tuolla paikalla olla sen verran hämärää, että ei olisi totuus siinä paljastunut. Pettymys on suuri, mutta taas muistutti siitä, että varmista AINA ennen ostoa kirppismateriaali! Eipä siinä sitten auttanut kuin lähteä uusille ostoksille, kun ei kotoakaan löytynyt sopivaa paperia ennestään. Tai löytyi, mutta liian pieniä paloja. Riimikosta löytyi ihan nukkekotitapettia ja Paperipilvi-askartelukaupasta skräppipaperia. Näillä mennään toistaiseksi. Keittiöön en löytänyt "sitä oikeaa" tapettia, joten tyydyin vaihtoehtoon 2. Ehkä siihen silmä tottuu tai sitten tehdään jotain radikaalia vielä.
Kiinnitykseen käytin ihan Erikeeperiä vedellä laimennettuna. Laimennussuhde: jonkun verran liimaa ja sopivasti vettä. Käytännössä sen verran vettä, että lopputuloksena on laihan kermamainen litku, jota voi pensselillä levittää. En tiedä mikä olisi oikea tai toimivin tapa, minä levitin liimaseoksen seinään ja sitten tapettipala siihen päälle. Näin paperi/tapetti ei ehdi vettyä ennen liimausta vaan pysyy suorana ja jämäkkänä ja ehkä välttyy turhilta kupruilta. Jos sellaisia kuitenkin näkyy liimausvaiheessa, ei pidä huolestua. Osa häviää kuivuessa ja loppuja voi korjata sitten tapetin kuivuttua. Minulla oli tuuria ja ainoa kupru tuli keittiöön ikkunan yläpuolelle. Leikkasin sen kuivana (huomio, ehdottomasti on oltava kuiva, ettei paperi repeä tässä vaiheessa!) askarteluveitsellä halki ja lisäsin hiukan liimaa.
Alakerrasta oli nyt tapetoimatta eteinen ja yläkerta on vielä kokonaan tapetoimatta. Nyt pitäisi vielä keksiä miten toteutan tuohon portaat, koska mä haluan sellaset. Ongelmana on se, että lattiassa ei tietenkään ole porrasaukkoa, ja jos minä sitä lähden sahaamaan se on syytä tehdä johonkin reunaan. Ei nimittäin ole noita työkaluja ihan kovin isoa valikoimaa, taidoista puhumattakaan... Lisäksi pitää tehdä ainakin yksi valeovi, siis väliovi kamarin ja keittiön välille. Samoin olen alkanut tässä himoita kuistia, mutta sille pitäisi sitten keksiä pohjakin ja millä se sitten kiinnitettäisiin taloon? Vai pitääkö koko talo loppujen lopuksi kiinnittää johonkin pohjalevyyn, jotta kuisti ei lähde omille teilleen? Niin ja jos/kun kuistin teen, pitää nykyiseen etuseinään tehdä tietenkin oviaukko ja keksiä miten tuo kuisti sitten aukeaisi. Vai tekisikö siitä suljetun tilan?
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Kokeillaanpa uudestaan!
No niin. Nyt se on sitten epävirallisesti todettu, että meikäläisen nupissa on se viimeinenkin irrallisena kolissut ruuvi tipahtanut. Minähän sanoin vuosia sitten haaveilevani nukkekodista, sellaisesta isosta hienosta kartanomallisesta. Sanoin myös, että koska ne ovat kalliita ja isoja, ei sellaiselle ole nyt mahdollisuuksia. Ei ole ei, ei vieläkään.
Taisi olla 2007, kun ostin kaverin kannustamana nettihuutokaupasta harjoitustalon, joka tottelee työnimeä Sininen talo. Talo on todellakin sininen, ulkoa, sisältä, ylhäältä ja alhaalta. Nätti väri, mutta liika on liikaa. Tuolloin päätin, että taloon tulee kahvila alakertaan, keskikerrokseen lelukauppa ja yläkertaan jotain. Se on tässä vuosien mittaan vahvistunut antiikki- ja romukaupaksi. Noin niinkuin ajatustasolla. Käytännössähän homma jäi kesken, jossain alakerran paneloinnin ja keskikerroksen tapetoinnin paikkeilla. Lienee sanomattakin selvää, että enää en ole tyytyväinen kumpaankaan, enkä talon ulkoseiniinkään. Tästä kuitenkin jatketaan, jossain vaiheessa.
Pari-kolme vuotta takaperin kesken työpäivän soi puhelin, äiti soitteli kirppikseltä. "Täällä olis sellanen nukkekoti, kun sulla oli pienenä, tai sen tyylinen. Kolme kerrosta ja ihan siisti, hintaa muutama euro. Kiinnostaisiko?" Nyökyttelin tohkeissani ja niinpä muutama päivä myöhemmin kiikutin kainalossa Lundby-taloa kohti uutta kotia. Sitä, jossa ei ole tilaa nukkekodille, ensimmäisellekään. Tämä vaatisi hiukan tapiseeraamista kuitenkin, kun kerran lapsilla on ollut leikittävänä. (Käsittämätöntä touhua antaa nukkekoteja lasten käsiin, jos minulta kysytään.) Kyseinen talo lojuu koskemattomana tuossa selän takana kirjahyllyssä. Tai no, toimii se sekalaisten nukkekotijuttujen "tilapäisenä" laskupaikkana.
Vuosi sitten sisko laittoi facebookissa viestin, että lähisuunnalla joku kaupittelee nukkekotia, sellaista lasten mallia. Kohtalaisen siisti, mitä nyt jotain tussijälkiä ja liimattuja tarroja jne. Ei paha. Ei kalliskaan. Sisko lupasi talon noutaa myyjältä kotiinsa, josta porukat sen sitten jossain vaiheessa kuskaisivat minulle. Arvatkaas mitä? Talo lojuu koskemattomana tuossa lipaston päällä. Suunnitelmia toki on, paljonkin. Tilaahan mulla ei sille nukkekodille siis tosiaan ole.
Fiksuna tyttönä kielsin itseäni ostamasta Nukkekotiyhdistyksen rintamamiestalopakettia pari vuotta sitten, vaikka niitä niin kovin houkuttelevasti esiteltiin. Sitten tuossa jokunen kuukausi sitten facebookin Nukkekotiharrastajat-ryhmässä näistä oli puhetta ja joku mainitsi, että Helanderin Erja olisi tekemässä uutta sarjaa näistä taloista, kun menekkiä olisi. Ei varmaan tarvitse kertoa, että eräs fiksu tyttö teki melkosen nopsasti päätöksen ja tilasi talopaketin itselleen... Sehän olisi ihan pikkunenkin vaan, mittakaavassa 1:18. Kyllä se mahtuu jonnekin.
Tämä paketti tuli tuossa joitain päiviä sitten, ja koska tietysti on hyvä tarkistaa paketin sisältö mahdollisten vaurioiden varalta heti eikä viidestoista päivä, avasin, levittelin, nieleskelin tyhjää ja tuijotin kauhuissani noita monia paloja. Minä, joka en saa edes tapetoitua valmista nukkekotia olin tilannut itselleni kasan vaneripaloja? Kasan, josta pitäisi tulla talo! Onneksi koekasaus paljasti, että palat sopivat toisiinsa täydellisesti, joten siltä osin ei pitäisi ongelmia tulla. Tämä projekti on nyt tällä hetkellä ykkösenä, koska näiden talojen olisi määrä parin vuoden päästä olla näytteillä jossain (en nyt tietenkään muista sen tarkemmin) joten tämä on pakko saada valmiiksi. Tai siis näyttelykuntoon, vierastan tuota "valmista" nukkekotijutuissa.
Nyt on osat pohjamaalattu ja pitäisi tehdä suuria päätöksiä. Mitä minä tuosta teen? Toisaalta haluaisin miniversion mummulastani, mutta kummasta? Toisaalta voisin tehdä tuosta sellaisen mummulta perityn talon, jota joku remontoi vähän nykyaikaisemmaksi, kuitenkin vanhaa kunnioittaen ja säästäen. Tai voisin yhdistellä siinä molempia mummuloitani, joista toisesta on vain hataria muistikuvia. Ei kyllä olisi varmaan ihan mahdottoman vaikea saada isä kaivelemaan vanhoja valokuvia ja muistikuviaan omasta lapsuudenkodistaan...Noh, saa nähdä miten käy.
Siinä vaiheessa, kun rintamamiestalo nro 90 oli jo postipojan hellässä huomassa, soitti taas äitini. "Ootko kotona? Me tullaan kohta, meillä ois sulle talo." Olivat taas käyneet kirppiksellä ja ostaneet talon. Jonkun itsetekemä ja remontoitu tyylillä "osaan ihan itte, tai ainakin luulin niin". Talo on mittakaavassa 1:12, paitsi ovet, jotka on minimaalisen pienet. Eli huonekorkeutta on riittämiin nukkekotinukeille, mutta ovista eivät mahtuisi kulkemaan. Ei hätää! Onhan mulla noita Pikkarais-hahmoja, kotia vailla. Tästä nyt remonttitaitoiselle kiinnostava projekti. Pikkaraisille huonekorkeus on ehkä hiukan liikaa, mutta kartanoissahan on korkeat huoneet, eikö? Tuo vaatii laittoa vähän enemmänkin, kaunis puupinta on pilattu vaaleanpunaisella maalilla, seiniä ja lattioita on naulattu kiinni liian järeillä nauloilla, mikä on aiheuttanut puun halkeilua. Korjattavissa kuitenkin, uskoisin.
Jotta hommat ei loppuisi kesken, on tietysti vielä Rotankolo, veneenmalliseen hyllyyn aloitettu rottaperheen koti. Niin ja viinipullolaatikkoon aloitettu kahden huoneen roomboksi. Ja periaatteessa yksi pienoiskasvihuone ja kynttilälyhty. Vanhempien luona olisi lapsuudenaikainen nukkekotini korjausta vailla.
Oikeastaan nämä kyllä noudattavat kaikki samaa kaavaa. Joku muu kuin minä on nuo talot bongannut! Eli syyllinen onkin se Joku Muu!
Taisi olla 2007, kun ostin kaverin kannustamana nettihuutokaupasta harjoitustalon, joka tottelee työnimeä Sininen talo. Talo on todellakin sininen, ulkoa, sisältä, ylhäältä ja alhaalta. Nätti väri, mutta liika on liikaa. Tuolloin päätin, että taloon tulee kahvila alakertaan, keskikerrokseen lelukauppa ja yläkertaan jotain. Se on tässä vuosien mittaan vahvistunut antiikki- ja romukaupaksi. Noin niinkuin ajatustasolla. Käytännössähän homma jäi kesken, jossain alakerran paneloinnin ja keskikerroksen tapetoinnin paikkeilla. Lienee sanomattakin selvää, että enää en ole tyytyväinen kumpaankaan, enkä talon ulkoseiniinkään. Tästä kuitenkin jatketaan, jossain vaiheessa.
Pari-kolme vuotta takaperin kesken työpäivän soi puhelin, äiti soitteli kirppikseltä. "Täällä olis sellanen nukkekoti, kun sulla oli pienenä, tai sen tyylinen. Kolme kerrosta ja ihan siisti, hintaa muutama euro. Kiinnostaisiko?" Nyökyttelin tohkeissani ja niinpä muutama päivä myöhemmin kiikutin kainalossa Lundby-taloa kohti uutta kotia. Sitä, jossa ei ole tilaa nukkekodille, ensimmäisellekään. Tämä vaatisi hiukan tapiseeraamista kuitenkin, kun kerran lapsilla on ollut leikittävänä. (Käsittämätöntä touhua antaa nukkekoteja lasten käsiin, jos minulta kysytään.) Kyseinen talo lojuu koskemattomana tuossa selän takana kirjahyllyssä. Tai no, toimii se sekalaisten nukkekotijuttujen "tilapäisenä" laskupaikkana.
Vuosi sitten sisko laittoi facebookissa viestin, että lähisuunnalla joku kaupittelee nukkekotia, sellaista lasten mallia. Kohtalaisen siisti, mitä nyt jotain tussijälkiä ja liimattuja tarroja jne. Ei paha. Ei kalliskaan. Sisko lupasi talon noutaa myyjältä kotiinsa, josta porukat sen sitten jossain vaiheessa kuskaisivat minulle. Arvatkaas mitä? Talo lojuu koskemattomana tuossa lipaston päällä. Suunnitelmia toki on, paljonkin. Tilaahan mulla ei sille nukkekodille siis tosiaan ole.
Fiksuna tyttönä kielsin itseäni ostamasta Nukkekotiyhdistyksen rintamamiestalopakettia pari vuotta sitten, vaikka niitä niin kovin houkuttelevasti esiteltiin. Sitten tuossa jokunen kuukausi sitten facebookin Nukkekotiharrastajat-ryhmässä näistä oli puhetta ja joku mainitsi, että Helanderin Erja olisi tekemässä uutta sarjaa näistä taloista, kun menekkiä olisi. Ei varmaan tarvitse kertoa, että eräs fiksu tyttö teki melkosen nopsasti päätöksen ja tilasi talopaketin itselleen... Sehän olisi ihan pikkunenkin vaan, mittakaavassa 1:18. Kyllä se mahtuu jonnekin.
Tämä paketti tuli tuossa joitain päiviä sitten, ja koska tietysti on hyvä tarkistaa paketin sisältö mahdollisten vaurioiden varalta heti eikä viidestoista päivä, avasin, levittelin, nieleskelin tyhjää ja tuijotin kauhuissani noita monia paloja. Minä, joka en saa edes tapetoitua valmista nukkekotia olin tilannut itselleni kasan vaneripaloja? Kasan, josta pitäisi tulla talo! Onneksi koekasaus paljasti, että palat sopivat toisiinsa täydellisesti, joten siltä osin ei pitäisi ongelmia tulla. Tämä projekti on nyt tällä hetkellä ykkösenä, koska näiden talojen olisi määrä parin vuoden päästä olla näytteillä jossain (en nyt tietenkään muista sen tarkemmin) joten tämä on pakko saada valmiiksi. Tai siis näyttelykuntoon, vierastan tuota "valmista" nukkekotijutuissa.
Nyt on osat pohjamaalattu ja pitäisi tehdä suuria päätöksiä. Mitä minä tuosta teen? Toisaalta haluaisin miniversion mummulastani, mutta kummasta? Toisaalta voisin tehdä tuosta sellaisen mummulta perityn talon, jota joku remontoi vähän nykyaikaisemmaksi, kuitenkin vanhaa kunnioittaen ja säästäen. Tai voisin yhdistellä siinä molempia mummuloitani, joista toisesta on vain hataria muistikuvia. Ei kyllä olisi varmaan ihan mahdottoman vaikea saada isä kaivelemaan vanhoja valokuvia ja muistikuviaan omasta lapsuudenkodistaan...Noh, saa nähdä miten käy.
Siinä vaiheessa, kun rintamamiestalo nro 90 oli jo postipojan hellässä huomassa, soitti taas äitini. "Ootko kotona? Me tullaan kohta, meillä ois sulle talo." Olivat taas käyneet kirppiksellä ja ostaneet talon. Jonkun itsetekemä ja remontoitu tyylillä "osaan ihan itte, tai ainakin luulin niin". Talo on mittakaavassa 1:12, paitsi ovet, jotka on minimaalisen pienet. Eli huonekorkeutta on riittämiin nukkekotinukeille, mutta ovista eivät mahtuisi kulkemaan. Ei hätää! Onhan mulla noita Pikkarais-hahmoja, kotia vailla. Tästä nyt remonttitaitoiselle kiinnostava projekti. Pikkaraisille huonekorkeus on ehkä hiukan liikaa, mutta kartanoissahan on korkeat huoneet, eikö? Tuo vaatii laittoa vähän enemmänkin, kaunis puupinta on pilattu vaaleanpunaisella maalilla, seiniä ja lattioita on naulattu kiinni liian järeillä nauloilla, mikä on aiheuttanut puun halkeilua. Korjattavissa kuitenkin, uskoisin.
Jotta hommat ei loppuisi kesken, on tietysti vielä Rotankolo, veneenmalliseen hyllyyn aloitettu rottaperheen koti. Niin ja viinipullolaatikkoon aloitettu kahden huoneen roomboksi. Ja periaatteessa yksi pienoiskasvihuone ja kynttilälyhty. Vanhempien luona olisi lapsuudenaikainen nukkekotini korjausta vailla.
Oikeastaan nämä kyllä noudattavat kaikki samaa kaavaa. Joku muu kuin minä on nuo talot bongannut! Eli syyllinen onkin se Joku Muu!
Tilaa:
Kommentit (Atom)