Niin se vaan kävi tämänkin blogin kanssa, että pariin kirjoitukseen jäi ja sitten unohtui. Tai ehkä syynä enemmänkin oli se, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Sama suomeksi: en ole saanut talo(i)lle mitään tehtyä. Kaikenlaista pientä on tullut piperrettyä kerhoilloissa, mutta siinä kaikki. Talo numero 90 murjottaa synkkänä kasana tuolla pienen matkan päässä, Kartano odottaa peruskorjausta, Lundby täyttyy kaikesta tilapäissäilytystä vaativasta, Sinisen talon yritykset taisivat mennä konkkaan jo ennen avajaisia. Rotankolossa tuuli ulvoo nurkissa, hämähäkit kutovat seittejään kellarissa ja hiiriperhe on taas ulkomailla.
Nyt on kuitenkin pakko, siis ihan oikea pakko, ottaa itseään niskasta kiinni. Viime viikolla luin Nukkekotiyhdistyksen tuoreinta lehteä ja siellä se vaani. Deadline. Ensi vuosi on Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotis juhlavuosi ja sen kunniaksi on kaikki 100 rintamamiestaloa tarkoitus laittaa näytille Tampereelle. Eli siihen mennessä pitää saada talo kasaan, tapetoitua, sisutettua, ulkovuoraukset tehtyä ja piha laitettua. Ans kattoo miten käy. En edes tiedä miten kummassa saan talon Tampereelle hoidettua, Postin mukana se ei varmasti kulje ehjänä enkä oikein luota Matkahuoltoonkaan. Liikaa nähnyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olisikohan kuitenkin fiksuinta aloittaa siitä, että saa edes talon kasaan ja miettisi kuljetusteknisiä ongelmia vasta sitten...
Jospa koittaisin tehdä pieniä välitavoitteita, kuten "ensi viikonloppuna on osat liimattu kasaan" (minnehän mahdoin laittaa ne suurella vaivalla etsimäni ruuvit, joilla talo oli tarkoitus tukea liimauksen lisäksi?). Tässä voisi toimia sama ohje kuin elefantin syömisessä - pieni pala kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti