Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Viime viikolla sain lopulta tarmonpuuskan ja sain kaivettua rintamamiestalon osat esiin. Löysin myös ohjelappusen järkevästä kokoamisesta, sain pöydälle tilaa ja enkelikuoron säestyksellä  auringon valokeilassa ryhdyin hommiin... Osat levälleen, etsi oikeat kappaleet, varmista kaikkien tapetoinnit, varmista että kaikki on ok. Sitten pelottavimpaan vaiheeseen: minimaalisen pienen reiän poraamiseen 6mm paksuun vaneriin ruuvia varten.

 Pienellä sievällä käsiveiviporalla tarkka sihtaus oikeaan kohtaan vaneripalaa polvien välissä tukien. Ai miten niin tätä ei opetettu koulussa? Ai mikä kunnollinen työpöytä ja levyn kiinnitys..? No, sain reiän poratuksi, enää muutama lisää. Jossain vaiheessa sain ahaa-elämyksen kokeilla reikien syvyyttä. No arvatkaapa huviksenne oliko lähellekään riittävää syvyyttä? Niinpä. Eikä tuolla terällä syvempää saada. Mitä tehdä? Unohda ne pahuksen ruuvit (joiden takia kävin läpi kaupungin kaikki äijäpuodit etsien sopivan pituisia ja kapeita ruuveja, joiden takia jouduin ostamaan uuden ihmeellisen ruuvarin), kai se nauloillakin pysyy, onhan apuna puuliima. Niin, tosiaan se puuliima taisi loppua joskus taannoin. Erikeeperiä ois iso pullo, Tacky glueta jämät. Se saisi kelvata. Liimaa päätyseinän uraan, lattialevy paikoilleen, naula reikään ja napautus vasaralla. Hienoa, hyvä tyttö! Oho, joku meni vähän vinoon, mutta onneksi alapohjan alapuolelle. Kuka sinne katsoo? Toistetaan operaatio talon toisessa päädyssä. Ujutetaan lisää liimaa seuraaviin uriin ja liu'utetaan toisen kerroksen lattia paikoilleen. Oikeinpäin. Naulanreiät kohdikkain. Että mä olen hyvä, tämähän menee loistavasti. Jätetään talo kuivumaan ja kun nyt on kunnon vauhti päällä, niin samaan syssyyn alakerran väliseinät voisi yhdistää toisiinsa. Varmista suunta, oikeat kohdat. Liimaa, kohdistus, puristus ja kuivumaan. Taputan itseäni olkapäälle ja kaadan lasillisen kylmää valkkaria palkinnoksi.

Jossain vaiheessa alkoi pieni ajatus muhia päässä. Olen kiinnittänyt alapohjan ja kerrosten välisen lattian, mutta en alakerran väliseiniä paikalleen. Ne menevät kyllä sujuvasti liukumalla sinne minne pitääkin, mutta milläs pahuksella mä ne kiinnitän lattioihin? Liimaa ei väliin saa millään, tietenkään tuossa ei ole rakoa minne liiman saisi ujutettua. Liimaa ei oikein voi levittää lattiaan etukäteenkään, eihän se siinä pysy kun työnnät seinät paikoilleen. *syvä huokaus* Tällä hetkellä ainoa toivoni on, että nuo pysyvät paikoillaan, kun kiinnitän takaseinän muutamalla naulalla, joilla ei ole lupaa mennä yhtään vinoon! Ehkä katto- ja lattialistat auttavat asiassa.

Fiksu ihminen olisi myös ajatellut etukäteen ovia ja saranoita ja sen sellaista pikkusälää... Niin ja portaita. Tarkoitushan oli tehdä tuohon portaat ja tietysti niitä varten tarvitaan aukko yläkerran lattiaan. Aukon tekeminen kasattuun taloon ei kuulosta mun hommalta.  Mutta ehkä talossa tehdään remonttia ja siksi on ovet nostettu paikoiltaan. Ehkä portaat päätyvät yläkerrassa jonkin seinän taakse näkymättömiin. Mahtaakohan näyttelyyn päätyä pelkkä kivijalka tai savuavat rauniot...

Miksi mä lähdin tähän? Miksi? Miksen vastannut talovastaavan kyselyyn "tuleeko talosi näyttelyyn?" lyhyesti ei:llä?

Aika vierähtää

Niin se vaan kävi tämänkin blogin kanssa, että pariin kirjoitukseen jäi ja sitten unohtui. Tai ehkä syynä enemmänkin oli se, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Sama suomeksi: en ole saanut talo(i)lle mitään tehtyä. Kaikenlaista pientä on tullut piperrettyä kerhoilloissa, mutta siinä kaikki. Talo numero 90 murjottaa synkkänä kasana tuolla pienen matkan päässä, Kartano odottaa peruskorjausta, Lundby täyttyy kaikesta tilapäissäilytystä vaativasta, Sinisen talon yritykset taisivat mennä konkkaan jo ennen avajaisia. Rotankolossa tuuli ulvoo nurkissa, hämähäkit kutovat seittejään kellarissa ja hiiriperhe on taas ulkomailla.

Nyt on kuitenkin pakko, siis ihan oikea pakko, ottaa itseään niskasta kiinni. Viime viikolla luin Nukkekotiyhdistyksen tuoreinta lehteä ja siellä se vaani. Deadline. Ensi vuosi on Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotis juhlavuosi ja sen kunniaksi on kaikki 100 rintamamiestaloa tarkoitus laittaa näytille Tampereelle. Eli siihen mennessä pitää saada talo kasaan, tapetoitua, sisutettua, ulkovuoraukset tehtyä ja piha laitettua. Ans kattoo miten käy. En edes tiedä miten kummassa saan talon Tampereelle hoidettua, Postin mukana se ei varmasti kulje ehjänä enkä oikein luota Matkahuoltoonkaan. Liikaa nähnyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olisikohan kuitenkin fiksuinta aloittaa siitä, että saa edes talon kasaan ja miettisi kuljetusteknisiä ongelmia vasta sitten...

Jospa koittaisin tehdä pieniä välitavoitteita, kuten "ensi viikonloppuna on osat liimattu kasaan" (minnehän mahdoin laittaa ne suurella vaivalla etsimäni ruuvit, joilla talo oli tarkoitus tukea liimauksen lisäksi?). Tässä voisi toimia sama ohje kuin elefantin syömisessä - pieni pala kerrallaan.